Känslans språk

Den som arbetar med språket konfronteras med det faktum att bara en bråkdel av våra förnimmelser och upplevelser går att formulera explicit. Vi bär på en mängd erfarenheter som vi har kunnat förstå och uttrycka, och dessutom på en ännu större mängd erfarenheter som har förblivit outtalade och obegripliga för oss. Det vi vet, och det vi inte vet. Det vi kan tala om, och det vi inte kan tala om.
Att gestalta ett skeende, fiktivt eller självupplevt, innebär ett sållande och siktande av element som går att beskriva. Man skapar en ansamling av personer och handlingar och detaljer som tillsammans bildar ett mönster, där förhoppningsvis något av allt det som inte går att beskriva lever och andas tätt under textens yta. Det räcker inte med att beteckna känslan som man vill förmedla; den måste finnas där i
själva översättningen från sinnlig erfarenhet till språklig gestaltning, i känslans språk.

 

Tunteen kieli

Kielen kanssa työskennellessä joutuu jatkuvasti huomaamaan, että vain pientä osaa elämyksistä ja tuntemuksista voi kuvata tarkasti. Mielessä on runsaasti kokemuksia joita kykenee ymmärtämään ja joita voi sanallisesti kuvata, mutta vielä enemmän on sellaista mikä on jäänyt käsittämättömäksi muotoutumatta koskaan sanoiksi asti. Sellaista minkä tietää ja mitä ei tiedä. Sellaista mistä voi puhua ja mistä ei voi puhua. Itse koetun tai sepitetyn tapahtumakulun kuvaaminen sisältää väistämättä niiden ainesten tarkastelua ja valikoimista, joita on mahdollista kuvailla. Kirjailija luo henkilöitä, tapahtumia ja yksityiskohtia. Ne muodostavat yhdessä kuvion, jossa toivon mukaan jokin siitä mitä ei voi kuvata, elää ja hengittää tekstin pinnan alla. Ei riitä että kuvailee tunnetta jonka haluaa välittää lukijalle; tunteen on oltava mukana myös silloin kun aistein havaittu kokemus muuntuu kirjalliseen muotoon, kun siitä tulee kieltä.